Ruotsalaisia
asuu nykyään Pohjanmaalla Siipyyn ja Kokkolan välisellä rannikkokaistalla ja
saaristossa hiukan yli 100 000 henkeä. Kieliraja on pysynyt lähes nykyisellään
1500-luvulta lähtien. Ruotsinkielisten suhteellinen osuus maakunnan väestöstä
on aikojen saatossa monista syistä vähentynyt. Pohjanmaan ruotsalaiset eivät
polveudu, niinkuin ennen haluttiin uskoa, siitä oletetusta germaanisesta
väestöstä, joka kansainvaelluskaudella loi alueelle rikkaan muinaiskulttuurin,
vaan ovat myöhemmin Ruotsista meren takaa muuttaneita.
Ruotsin
puolella Pohjanlahtea uudisasutus työntyi kohti pohjoista. Uudisasukkaat
asettuivat mieluiten rannikolla asumaan, ja sisämaahan menemistä pidettiin
huonompana vaihtoehtona. Jos uudisasukkailla ei ollut sijaa Pohjanlahden
länsirannalla, he siirtyivät kernaasti Pohjanlahden itäpuolelle suunnilleen
samalle korkeudelle lähes tasatahtia kummallakin puolella rannikkoa.
Pohjanlahden
länsirannalla ruotsalainen asutus ulottui esihistoriallisen ajan lopulla
Arnäsin pitäjään Vaasan korkeudella. Sen jälkeen eteneminen kohti pohjoista oli
siellä 1100- ja 1200-luvuilla hyvin hidasta, ja se saavutti Helsinglandin
pohjoisen rajakiven - Bygdestenin - vasta 1320-luvulla ja oli näin edennyt
Kokkolan korkeudelle. Siten uudisasutuksen eteneminen Ångerman-joelta Skellefte-joelle
kesti pari vuosisataa, ja se näyttää olleen liki pysähdyksissä 1200-luvulla
Ruotsin puolella.
Syitä
uudisasutuksen laantumiseen lienee ollut kaksi. Pohjoisempia seutuja ei ehkä
pidetty viljelykselle otollisina. Toisaalta asutusvirran esteeksi saattoivat
tulla pohjoisessa kainulaiset, ja myöhemmin pirkkalaiset. Vasta 1320-luvulla
uudisasutus Ruotsin puolella alkoi edetä yhä ylemmäs pohjoiseen. Pähkinäsaaren
rauhansopimus 1323 lisäsi osaltaan kruunun kiinnostusta pohjoisen seutujen
asuttamiseen.
Ruotsalainen
uudisasutus pureutui Pohjanmaalla Satakunnan intressialueelle, joka ulottui
pohjoisessa Vetelinjoelle saakka. Tällainen tarkka rajaus on voinut perustua
sopimukseen, johon ovat myötävaikuttaneet kruunu ja Satakunnan tai Hämeen
maakunta. Satakunta tosin mainitaan lähteissä ensi kerran vuonna 1331, mutta se
oli sitä vanhempi. Satakunta on vanhaa Hämettä, joka ulottui alkuaan
"suolamerestä suolamereen" eli Suomenlahdelta Pohjanlahteen.
Oletetussa
sopimuksessa noin vuodelta 1270 varsinainen Pohja jätettiin edelleen
satakuntalaisten - pirkkalaisten nautinta-alueeksi. Pirkkalaiset mainitaan
lähteissä ensi kerran vuonna 1328. Bureukselta on maininta, että Mauno
Ladonlukko antoi pirkkalaisille privilegiot pohjankäyntiin vuonna 1277, mutta
tästä ei ole säilynyt autenttisia asiakirjoja. Tällaisen sopimuksen puolesta
puhuu kolme asiaa: ruotsalaisten tulo Pohjanmaalle, kainulaiskauden päättyminen
ja pirkkalaisten esiinmarssi.
Ruotsalaisten
uudisasutus Pohjanmaan rantamilla alkoi 1200-luvun lopulla kruunun tukemana.
Ruotsalaiset eivät kumminkaan muuttaneet asumattomalle rannikolle - ulottuihan
Satakunnan ja Hämeen vaikutusalue maakunnassa Vetelinjoen korkeudelle, josta
alkoi karjalaisten intressialue. Satakuntalaiset luonnollisesti hyödynsivät
aluetta eräretkillään ja asettumalla sinne taloksi. Nämä satakuntalaiset olivat
lähtöisin lähinnä Kokemäenjoen vesistöalueelta, josta liikuttiin meritse
pohjoisempaan. Sisämaassa oli helppo vesireittejä pitkin päästä Suomenselän yli
Pohjanmaalle. Satakuntalaisia juuria voidaan yhä edelleen todentaa
nimistövertailun avulla Pohjanmaalta. Lisäksi nimistössä on aineksia, jotka
viittaavat Varsinaissuomen pohjoisosaan.
Keitä
nämä satakuntalaiset sitten olivat, jotka asettuivat Pohjanmaan rannikolle
kapeaksi asutusnauhaksi? He olivat kainulaisia, jotka 800-luvulta
(todennäköisesti jo ajanlaskumme ensi vuosisadoilta, kirj. huom.) aina
1100-luvulle saakka matkasivat Pohjan perille ennen pirkkalaisia. Osa heistä
jäi asumaan Pohjanmaalla sopiviin lahdenpohjukkoihin tai jokisuille. Näin
kainulaisia näyttää asuneen Pohjanmaan rannikolla esihistoriallisen ja
historiallisen ajan kynnyksellä.
Kainulaiset
eli kveenit mainitaan lähteissä viimeisen kerran 1271. Näiden rantaperinteestä
kertoo omaa kieltään se, että Pähkinäsaaren rauhansopimuksen venäjänkielisessä
versiossa Pohjanlahtea kutsutaan Kainuun mereksi (Kajano morje).
Mitä
Pohjanmaalla sitten tapahtui vuoden 1270 paikkeilla? Tosiasiaksi jää
ruotsalaisen muuttoliikkeen alkaminen, kainulaisten maininta viimeisen kerran
lähteissä ja pirkkalaisten saamat privilegiot Pohjan käyntiin. Läntinen (Julku
1992) esittää tuntuvan perustellulta väittää, että noihin aikoihin tehtiin
Pohjanmaan nautinta-alueesta jonkinlainen sopimus, jolla ruotsalaisille
annettiin oikeus muuttaa Pohjanmaan rannikolle kainulaisten menettäessä
asemansa. Sen korvauksena toiset satakuntalaiset - pirkkalaiset - saivat
privilegion Pohjan perien hyödyntämiseen.
Miten
sitten suomalaisten Pohjanmaalla kävi? Osa luonnollisesti sulautui
ruotsalaisiin. Näillähän on yhä edelleen sellaisia geneettisiä, itäisiä
piirteitä, joita heidän esi-isillään ei ole voinut olla Suomeen muuttaessaan?
Osa suomalaisista luonnollisesti väistyi ruotsalaisten tieltä sisämaahan.
Läntinen
toteaa, että tämä on tietenkin pelkistetty visio siitä tilanteesta, jolloin
ruotsalaiset asettuivat taloksi Pohjanmaan rannikolle. Tähän kuuluu olettamus
Suur-Helsinglandin almenningen ulottamisesta Pohjanmaan rannikolle, vuoden 1270
paikkeilla tehty sopimus rantaseutujen luovuttamisesta Vetelinjoen korkeudelle
asti ruotsalaisille tulokkaille ja Ruotsin kruunun ruotsalaisten suosiminen
Pohjanmaan rannikolla. Tästä näkökulmasta katsottuna ruotsalaiset asettuivat
Pohjanmaalla enemmänkin jo valmiiseen taloon. Joukossa oli luonnollisesti
myöskin uudisasukkaista. Kuitenkin kruunun antaman taustatuen vuoksi esittää
Läntinen, että ruotsalaisia voidaan pitää Pohjanmaan rannikolla enemmänkin
valloittajina kuin uudisasukkaina.
On
vielä selvitettävä, kuuluuko tämä suurempaan kokonaisuuteen Ruotsin kruunun
Suomen invaasiossa, ja geopoliittisessa pelissä Novgorod-Venäjää vasten. Birger
jaarli riehui juuri tähän aikaan, 1200-luvun puolessa välissä, Hämeessä, ja
etnisesti puhdisti seutua menetelmin, joita nykyisin kutsutaan kansanmurhaksi.
Tämä ns toinen ristiretki Hämeeseen selvästi valmisti maata ruotsalaisten
maihinnousuun Pohjanmaalla katkaisemalla hämäläisten yhteydet vanhalle
vaikutusalueelleen.
Mikael Reuter
Home
